Omaruru on the night

Päivä ei  ole vielä valjennut. On tähtikirkas lämmin Afrikan yö. Joku yön laulaja on jo aloittanut. Mikä?
Elisen illallisen - iltaruokailu alkoi klo 19.30- istuimme Omaruru Guesthousin katetulla verannalla kaskaiden sirittäessä voimallisesti.

Olemme  pysähtyneet Amalia Diehlin kotikaupunkiin! Näitkö Päivi Mattilan kirjoittaman hienon musiikkinäytelmän Amalia? Piakkoin häneltä ilmestyy romaani Amaliasta. Olemme kuulleet siitä otteita bussimatkan ratoksi.

Eilinen oli todella kuuma. Paitsi aamu.  Kävelimme merenrantaa Swakopmundin keskustaan. Atlanttin aaltojen pauhua kuuntelee ilokseen. Se tekee niin hyvää!

 

 

Lähtiessämme Swakopmundista sanoimme hyvästit mukavalle viileydelle - iltaisin siellä oli etsittävä pitkähihaista lämmintä päälle ja yöllä oli jopa kylmä.

Suuntasimme Namib- autiomaan halki, jossa hiekkaa silmän kantamattomiin.

 

 

Joku pieni pensasturilas siellä täällä. Oppaamme löysivät myös n. parituhatta vuotta vanhan endeemisen, so. vain Namibiass ja Angolassa tietyissä paikoissa  kasvavan männyn sukuun kuuluvan ihmeellisen kasvin.

 

 

 

 

 Toinen ihmeellisyys oli "Moon scape" - Kuun maisema. Kuvassa se ei kyllä näytä juuri muuta autiomaata ihmeelisemmältä, mutta se oli kuin joku hautavajoama tai tosiaan kuin kuun pinta kraatereineen.

 

 

 

Meren aaltojen rauhoittava pauhun - autiomaan tappava kuumuus. Ne olivat jo ensimmäistenkin lähetyssaarnaajien kokemuksia, kun he rannikolta lähtivät härkävankkurein kohti Ambomaata.

 

Nykymatkaajan iloista he eivät saattaneet aavistaakaan: auton ilmastointi on korjattu!

 

Lauantaina 22.10. ohjelmamme mukaan odotettavissa

 

Tutustumme Omarurun pikkukaupunkiin ja käymme Antti Piiraisen haudalla. Täältä matkaamme jatkuu luoteisen Namibian Kaokovuorten alueelle ja saavumme Opuwoon. Tutustumme dhimban kieli- ja raamatunkäännöstyöhön ja dhimbamusiikkiin. (580 km)

 Tänään siis matkapäivä: reissun pisin ajomatka. Lämpöä ja aurinkoa luvassa :)

 

Aurinko alkaa jo nousta. Niin minäkin ja lähden haistelemaa Afrikan aamua.