Omaruru on the night

Päivä ei  ole vielä valjennut. On tähtikirkas lämmin Afrikan yö. Joku yön laulaja on jo aloittanut. Mikä?
Elisen illallisen - iltaruokailu alkoi klo 19.30- istuimme Omaruru Guesthousin katetulla verannalla kaskaiden sirittäessä voimallisesti.

Olemme  pysähtyneet Amalia Diehlin kotikaupunkiin! Näitkö Päivi Mattilan kirjoittaman hienon musiikkinäytelmän Amalia? Piakkoin häneltä ilmestyy romaani Amaliasta. Olemme kuulleet siitä otteita bussimatkan ratoksi.

Eilinen oli todella kuuma. Paitsi aamu.  Kävelimme merenrantaa Swakopmundin keskustaan. Atlanttin aaltojen pauhua kuuntelee ilokseen. Se tekee niin hyvää!

 

 

Lähtiessämme Swakopmundista sanoimme hyvästit mukavalle viileydelle - iltaisin siellä oli etsittävä pitkähihaista lämmintä päälle ja yöllä oli jopa kylmä.

Suuntasimme Namib- autiomaan halki, jossa hiekkaa silmän kantamattomiin.

 

 

Joku pieni pensasturilas siellä täällä. Oppaamme löysivät myös n. parituhatta vuotta vanhan endeemisen, so. vain Namibiass ja Angolassa tietyissä paikoissa  kasvavan männyn sukuun kuuluvan ihmeellisen kasvin.

 

 

 

 

 Toinen ihmeellisyys oli "Moon scape" - Kuun maisema. Kuvassa se ei kyllä näytä juuri muuta autiomaata ihmeelisemmältä, mutta se oli kuin joku hautavajoama tai tosiaan kuin kuun pinta kraatereineen.

 

 

 

Meren aaltojen rauhoittava pauhun - autiomaan tappava kuumuus. Ne olivat jo ensimmäistenkin lähetyssaarnaajien kokemuksia, kun he rannikolta lähtivät härkävankkurein kohti Ambomaata.

 

Nykymatkaajan iloista he eivät saattaneet aavistaakaan: auton ilmastointi on korjattu!

 

Lauantaina 22.10. ohjelmamme mukaan odotettavissa

 

Tutustumme Omarurun pikkukaupunkiin ja käymme Antti Piiraisen haudalla. Täältä matkaamme jatkuu luoteisen Namibian Kaokovuorten alueelle ja saavumme Opuwoon. Tutustumme dhimban kieli- ja raamatunkäännöstyöhön ja dhimbamusiikkiin. (580 km)

 Tänään siis matkapäivä: reissun pisin ajomatka. Lämpöä ja aurinkoa luvassa :)

 

Aurinko alkaa jo nousta. Niin minäkin ja lähden haistelemaa Afrikan aamua.

 

 

 

Kohti Lähetystyön sydänmaita vanhoja härkävankkurireittejä mukaillen

Lämmön ja auringon päivä perjantaina  21.10.

 

Aamupäivän olemme vielä Swakopmundissa. Sitten lähdemme kohti sisämaata ja ylänköä, ja lämpöä. Namibin autiomaassa poikkeamme vanhoille härkävankkurireitille ja näemme vain Namibissa kasvavan ikilehden, Welwitschia mirabilis – kasvin. Matkamme jatkuu Omaruruun, missä Amalia Skuklund Diehl asui pitkään. (290 km)

 

Majoitumme "Finnish school"- suomalaisen koulun vanhaan oppilasasuntolaan. Aamulla kerkesin hieman katsoa ympäristöä:

Koulukodin pihan kulmalta kulmalta siintää meri

 

Asuinalue on kasvamassa vauhdilla. Eikä ihme, merenranta on kivenheiton päässä. Ehkä kerkeän vielä aamupalan jälkeen rantakävelylle!

Windhoekin kuumuudsta Atlantin rannalle Swakopmundiin

Keskiviikkona 19.10.2016

 

´Matkakirjeemme kertomaa:

 "Tutustumme ELCIN:n ( Evankelisluterilajaen kirkko Namibiassa)  toimintaan sekä kirkon opiskelija- ja koululaistyöhön, diakonia ja lähetystyöhön sekä sosiaalipalveluihin "

 

 

 

 ELCIN:n toimistolla tapasimme myös Nurmijärven nimikkolähetit Päivi ja Ilkka Revon. Ilkka on ollut Namibiassa  Lähetysseuran eteläisen Afrikan aluepäällikkönä vuoden päivät ja  Päivi on nyt aloittanut alueen tiedottajana.



 

 

"Tutustumme Pauliniumin teologisen seminaarin toimintaan."

 

 

 

Iltapäivällä ajamme rannikolle, Swakopmundiin. (380 km)

Huh, huh, Linja-autostamme rikkoutui matkalla ilmastointi: oli lämmintä - siis kuumaa.!

Iltaterveiset laitoinkin eilen Facebookin kautta, kun päivällisellä löytyi netti. Nyt siis netti toimii majapaikassamme: vanhalla suomalaisen koulun oppilasasuntolalla, joka nykyisin toimii yksityisomistuksessa vierastalona "Guesthouse"

Olemme siis Atlantin rannalla. Kylmät merivirrat tuovat tänne jopa vain +8 asteista vettä. Ilma on siksi miellyttävän viileä, yöt jopa kostean ja kylmän oloisia

 

Tuli ilta, tuli aamu, matkan neljäs päivä torstai 21.10.

Kirjeestä poimittua:

"Käymme Walvis Bayssa. Mahdollisuus osallistua  risteilyyn

Valaskalalahdella, jolla näemme suuren hyljeyhdyskunnan, todennäköisesti myös delfiinejä ja ehkä jopa kuuluisan möhkäkalan tai valaan. Merellinen brunssi."

 

Delfiinejä, valaita tai möhkökalaa emme nähneet. Hylkeitä, pelikaaneja, merimetsoja, selkälokkeja. Tiiroja ainakin tulee tänne asti! Kuulimme namibialaisesta osterinkasvatuksesta - ja ensi kerran maistoin osteria!

 

 

 

 

 

 

 

Pelkkä turistiretkipäivä ei ollut kyseessä sillä teimme myös kaksi seurakuntavierailua.

 

 

 

Walvisbeyssä kokoontuu sunnuntaisin 500 - 1500 henkeä jumalanpalvelukseen. Kuvassa Sakari Löytyn kanssa nuori pastori Lusia Maemero.

 

 

Illalla hämmästelimme, nautimme ja iloitsimme Swakopmundin seurakunnan mahtavasta laulusta.

 

 

 



ilmatie vie Afrikkaan

Viimeisiä vielä! Anssi saattaa Helsinki-Vantaalla matkaan.

 

 

Ensimmäinen etappimme oli   Lontooseen ja sieltä suuntana kuutamossa Etelä Afrikan Johannesburgiin .
Yö oli kirkas: tähdet ja täysikuu. - Tietenkin pilvien yläpuolella, mutta kyllä siellä alhaalla vielä Ransakan kaupunkien valot näkyivät Pariisin seuduilla ja kuvassa jo Välimeren rannikkoa

 

Aamulla Afrikan pilvet ovat paksut. Ylhäältä Kuin valkoista pumpulia - jospa pilvet tuovat tänään sateet ja siunauksen, elämää!

Yöllä nukuin useasti.
Oli 11 tuntia aikaa testata, kuinka nukkua ahtaassa ja kapeassa lentokonetuolissa. Vinkit: Korvatulpat, silmälaput, Villasukat, C-tyyny niskan alla...
Aamulla heräsin - siitä tiesin, että olin jopa nukkunut!- kissan nauntaan! Todellakin - ja Aivan turhan aikaisin.Joku ystävällinen kanssamatkustajaoli valinnut kissaherätyksen ainakin puolelle lentokoneelliselle.

Viimeinen etappi Johannesburg Windhoek oli  pikkupyräys. South African airlines kuitenkin  tarjosi lounaan.
 

Päivän Haju: Olemme lähdössä Johannesburgista. Istumme valmiina koneessa. Yhtäkkiä kuuluu ihmeellinen sihinä. Samassa lentoemäntä kulkee reippain askelin keskikäytävää. Kohotetussa kädessä suhisee voimalla aerosolipullo suihkuten ilmaan "raikasta" tuoksua. Katoaa nopeasti ja kohta palaa uudelleen. - Pian naapurini aivastelee - Jotain meni nokkaan.

Väri: Kellanruskea - Kuivan Afrikan ruskea. Vaikka täällä kuulemma sanotaan keltainen on kaunista, kaikkialta näkee, että viimeisistä sateista on liian kaun.
Päivän eläin: Pääskynen, paviaani. Nähty 40 km:n matkalla lentokentältä kaupunkiin.

Päivän kukka: Pieni Bougainvillea Suomen suurlähettilään residenssillä. Edes suurlähetystöjen pihoja ei saa vesipulan tähden kastella.  Vedenkäytön rikkeistä sakotetaan!!

Kuvittele, että  meidät oli kutsuttu vastaanotolle. Namibiassa suomalaisen on helppo tehdä työtä! On hyvä, vuosikymmenien, itse asiassa  jo yli sadan vuoden aikana luotu pohja, mille rakentaa ja paikallinen media on kiinnostunut.
 Kuulimme häkellyttävän paljon suurlähettilään viime viikkojen työlistaa:
- Vasta oli Namibian naisille  voimaannuttava tasa-arvokokous
- Namibia ostaa opettajakoulutusta Suomesta,  merentutkimusaluksen ja kauppaan kuului koulutus
- Täällä päässä solmitaan kumppanuussopimuksia kansalaisjärjestöjen kanssa.
- Ihmisoikeustyö
- Museohankkeet
- Suurlähettiläs  pitää vähintään pari puhetta viikossa suurlähettiläällä
- delegaatioita 
- viennin edistämistä
 ja  illalla hän tuli  puolisoineen kanssamme päivälliselle!



Oikealla pöytäseurueessamme Suomen Namibian suurlähettiläs Anne Saloranta ja vasemmalla matkakumppanimme Riitta Jyväskylästä.

 

Muuten minun ja viiden muun matkalaukut eivät saapuneet! Naapurihuoneessani asuu Mirja- enkeli. Sain häneltä mekon lainaksi!

 

 

Enää kaksi yötä!

Siinä ne ovat valmiina: passi ja rokotuskortti!
Kuinka onnekas ja kiitollinen olen, että niiden saanti tuntuu lähes itsestään selvyydeltä.
Pakkaamiset vielä jatkuvat: onhan  aikaa kaksi yötä.

  　
 

Mitä ihmettä  - Namibiaan! 

Matkakirjeemme kertoo:
 "Espoon ja Tampereen hiippakunnat sekä Suomen Lähetysseuran musiikkitoimisto järjestävät kulttuuripainotteisen opintomatkan Namibiaan ja siellä erityisesti Namibian evankelisluterilaisen kirkon (ELCIN) kahteen hiippakuntaan.

Tulemme käymään lähetyksen historiallisilla paikoilla ja tutustumaan tämän päivän yhteiskuntaan sekä kirkon toimintaan seurakunnissa, hiippakuntatasolla, kirkon laitoksissa ja muissa toimintayksiköissä. Erityisesti tutustumme Namibian kirkkojen nuoriso- ja musiikkityöhön, joka toivottavasti jatkossakin on meille virikkeitä antava.

Samalla kun matkustamme näin kauas Afrikkaan, saamme mahdollisuuden tutustua Namibiaan laajemminkin: -näemme avaria savanni-, autiomaa- ja vuorimaisemia ja luonnonsuojelu-alueiden runsasta eläimistöä.
-tapaamme paikallista väestöä, niin maaseudulla eläviä maanviljelijöitä ja paimentolaisia kuin kännykkä-yhteiskunnassa eläviä kaupunkilaisia ja tutustumme heidän elinehtoihinsa
-opimme jotakin myös Suomen ja Namibian keskinäisestä yhteistyöstä ja valtion toimenpiteistä maan ja kansan parhaaksi-nautimme upeista ja virkistävistä elämyksistä."

Kirje kertoo myös:
Matkanjohtaja-oppaina toimivat Namibiassa pitkään työskennelleet Päivi ja  Sakari Löytty.
Matkalla tapaamme myös Nurmijärven seurakunnan nimikkolähetit Päivi ja Ilkka Revon ja Espoon ystävyyshiippakunnan piispan Veikko Munyikan ja hänen työtovereitaan.

****
Löysin matkalle tuon kuvassa olevan  muistikirjakin. Kuinkahan monta tuhatta lentopostikirjettä Ambomaalta on vuosikymmenten saatossa Suomeen lähetetty?
Otan sen ehdottomasti mukaan!

Itse en kirjeitä lähettele, sillä suunnitelmani on matkan aikana pitää tätä blogia. Blogin toteuttaminen riippuu tietenkin  siitä, onko niissä majapaikoissa, jotka lupaavat Wifin, todella toimivat yhteydet.  Onhan  tietenkin myös mahdollista, ettei aikaa jää kirjoittamiseen, sillä matkaohjelmamme on varsin tiivis. Mutta ainakin voin yrittää. Katsotaan kuinka käy!

- Ja niin, passin lisäksi hammasharja on lähtövalmiina!

                                          -mutta kasvaako Namibiassa bougainvillea?

 

Lähdetkö kanssani matkalle

Olen tientuoma lähetyssihteeri maalaiskirkonkylältä kehäradan tuntumasta. Puolikevein vedoin maalailen tosi tarinaa suurella sydämellä hymy silmäkulmassa.

 Arkityöni näkökulma avautuu 80-lukulaisen seurakuntatalon virastosiiven kakkoskerroksen  ikkunasta. Tänään kirkkaan kuulaassa  syysaamussa kirpeä tuuli riepottelee voimalla syysvaahteroiden ja nukkuvien omakotitalojen yllä kohoavaa pelastuslaitoksen tuulipussia.

Selkäni taakse, katseen tavoittamattomiin ja suurten tammien siimekseen jää  turvallisena Aleksis Kiven  kotikirkko. Sisälle käydessäni parvenkaiteesta Madonna hymyää lempeästi myös minulle. Olen kotonani.

 Tänään minua jännittää, mutta katson innolla tulevaan: olen lähdössä matkalle! Kauas! Kauemmaksi kuin ikinä! Liput lounaiseen Afrikkaan on jo talletettu sähköisenä tiedostona. Lipussa lukee: Helsinki - Lontoo - Johannesburg - Windhoek. Kun lentokone nousee Helsinki-Vantaan lentoasemalta maanantaina 17.10.2016  klo 16.00, laskeudumme Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin melkein vuorokauden matkanteon jälkeen tiistaina puolenpäivän tietämissä.
Paluumatka on päivätty kahden viikon päähän.

Lähdetkö kanssani tälle jännittävälle matkalle? Olemmehan molemmat kuulleet Namibiasta. Aika paljonkin!  Mutta miten tällä kertaa kaikki oikein menee? Mitä tapahtuu? Ketä tapaamme? Mitä näemme, kuulemme, maistamme, haistamme...

Valitsin tunnuksekseni kukkivan Jakarandan. Kukkiiko jakaranda matkamme aikana, kuten kuulin?